Kesäkuun 26. päivä Yle julkaisi artikkelin, missä kerrottiin vajaan neljän vuorokauden nettivideoiden katselulla olevan yhtä suuri hiilijalanjälki, kuin yhden ihmisen lennolla Helsingistä Tukholmaan.
Julkaisu levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja kohu oli valmis. Monet tuskastelivat omaa tietämättömyyttään ja vaikuttivat ahdistuneen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Onneksi uutinen sai nopean vastareaktion ja useat asiantuntijat tekivät omia laskelmiaan todeten uutisen laskelman virheelliseksi. Lopulta Yle oikaisi uutisen vajaassa viikossa (oikaisu tapahtui päivittämällä tuo alkuperäinen uutinen).
Kuvittelen olevani niin sanottu ”tolkun ihminen” ja olen jo useasti aiemminkin pohtinut vastaavien esimerkkien aiheuttamaa disinformaatiota. Mielestäni ”lillukanvarsiin” puuttumisen sijasta tulisi keskittyä jakamaan tietoa, mikä ohjaa ihmisiä vastuulliseen elämäntapaan kokonaiskuva hahmottaen.
Mikä on tarpeellista?
Yksittäisten ja melko lakonisten ohjeiden, kuten ”älä syö punaista lihaa” sijaan, meidän tulisi keskittyä tarpeeseen. Ihmisillä on tiettyjä pakollisia tarpeita, kuten ravinto. Sitten meillä on enemmän tai vähemmän tarpeellisia tarpeita, joista voimme helposti karsia.
Jos nyt esimerkiksi otetaan tuo ravinto, niin mielestäni meidän tulisi syödä sellaista ruokaa, mikä on meille hyväksi ja pitää meidät terveinä. Lisäksi meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan ruokahävikki, sekä sellaisten tuotantomenetelmien käyttö, mikä on haitaksi itsellemme ja ympäristölle.
Onhan se täysin järjenvastaista, että maailmassa tuotetusta ruuasta kolmasosa menee hävikkiin! Suomessa lukema on onneksi maltillisempi, ”vain” 10-15% (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokahävikki). Samaisista tilastoista selviää, että suurin ruokahävikin aiheuttaja on kotitaloudet, eli sinä ja minä.
Mikä tähän on sitten on johtanut? Tehotuotanto, prosessointi, hektinen elämä…syitä on monia. Jokainen voisi kuitenkin osaltaan miettiä, että jos joutuisi täysin saalistamaan / kasvattamaan / tuottamaan omat ruokansa, niin olisiko hävikki yhtä suuri? Väitän, että ei olisi. Valitettavasti emme tänä yltäkylläisyyden aikana ymmärrä ja osaa arvostaa, sitä mitä on rajattomasti ja liian halvalla saatavilla.
Ruoka ei ole ainoa ongelma
Ruoka on ainoastaan osa ongelmaa. Entäpä kaikki muu kulutustavara? Kuinka paljon vaatekaapista löytyy käyttämättömiä tai vain muutamaan kertaan käytettyjä vaatteita? Niidenkin valmistukseen ja liikuttamiseen on kulunut luonnonvaroja, sekä aiheutunut päästöjä.
Saman kysymyksen voi esittää kodinkoneiden, keittiötarvikkeiden, lasten lelujen jne. suhteen. Listaa voisi jälleen jatkaa pitkään. Miettikääpä nyt vaikka ilmaisten ämpäreiden jakotilaisuuksia; joko tyhjinä tai täynnä ylijäänyttä, täysin turhaan tuotettua ylijäämätavaraa…
Ja tämän tarpeettoman ylituotannon sijaan, keskitymme täysin merkityksettömiin asioihin, kuten pyöräilijän tuottaman hiilidioksidin ilmastovaikutukseen.
Ihmiskunnan kohtalon kysymys
Jos mietitään vielä hetki, että mistä hiilidioksidipäästöt syntyvät. Karkeasti voidaan sanoa, että energiantuotanto ja teollisuus tuottavat puolet maailman päästöistä. Ja mihin tarvitaan noita edellämainittuja sektoreita? Niitä tarvitaan tuottamaan meille ihmisille tarpeellisia asioita ja vähemmän tarpeellisia – eikö niin?
Kun ostat kaupasta jotain, sanotaan nyt vaikka sen muoviämpärin (minkä toki voit saada ilmaiseksikin :)), niin tuota ämpäriä varten tarvitaan luonnonvaroja, eli pääasiassa öljyä. Se öljy pitää pumpata, kuljettaa ja jalostaa ennen kuin siitä saadaan muovin raaka-ainetta. Tämän jälkeen raaka-aine kuljetetaan ämpärinvalmistajalle, se valmistetaan, pakataan ja kuljetetaan jakelukeskuksiin, mistä se vielä kuljettaan kaupan hyllylle. Ja kaikessa tässä syntyy niitä hiilidioksidipäästöjä.
Ja mitä nyt yksittäisen ihmisen ämpärillä on vaikutusta? Valitettavasti sillä on. Jos nyt jokainen suomalainen kotitalous ostaa yhden ämpärin vuodessa. Se tekee yli 2,5 miljoonaa ämpäriä vuodessa. 500 000 kg muovia, mikä on pumpattu, siirretty, jalostettu, siirretty, valmistettu, siirretty…ja Suomi on 5,5 miljoonan asukkaan maa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttajista ollaan asiantuntijoidenkin kesken montaa mieltä. Mutta onhan se nyt joka tapauksessa tyhmää tuupata sitä hiilidioksidia taivaalle turhaan – eikö niin?
Joten sen sijaan, että ruvettaisiin rajoittamaan meidän ihmisten elämää keinotekoisilla säädöksillä ja sanktioilla, niin keskityttäisiin fiksuihin valintoihin ja ostettaisiin vain tarpeeseen.
Vai kumpi sinusta on tärkeämpää?
– pitää kiinni elämäntavasta, että kaikkea on rajattomasti ja halvalla saatavilla koko ajan kasvavalle väestölle
– keskitytään laadukkaisiin ja ekologisesti järkeviin valintoihin, joilla voidaan jopa parantaa elämänlaatua
Olen mielestäni melko liberaali ihminen ja kapitalistinen talousjärjestelmä on ihan ok, joten mielestäni jokaisella on mahdollisuus tehdä juuri niin, kuten haluaa. Toivon kuitenkin, että tämä teksti saisi ajattelemaan asiaa edes hetkeksi…ja olisin erittäin ilahtunut, mikäli se jättää sinut ostamatta/ottamatta vastaan edes yhden turhan asian/esineen tulevaisuudessa – silläkin on isossa kuvassa vaikutusta 🙂