Vuosi 2021 on ollut monessakin mielessä käännekohta elämässäni. Toki siihen johtaneet asiat ovat alkaneet jo paljon aiemmin, joista kirjoittelinkin jo aiemmassa blogi -tekstissäni ”Kuudes aalto”. Hauska, miten nyt kolme vuotta myöhemmin, voin todeta Filosofi Rudolf Steinerin teorian pitävän edelleen kohdallani paikkansa.
”Filosofi Rudolf Steinerin mukaan ihmiselämä etenee seitsemän vuoden sykleissä. Kuudes näistä sykleistä alkaa 35 vuoden iästä.”
Eniten tuosta aiemmasta kirjoituksestani minuun kuitenkin kolahtaa seuraavat ajatukseni.
”Elämä on loputon oppimisen polku. Kukaan ei ole täydellinen, eikä sellaiseksi tule, vaikka kuinka yrittäisi. Vuosi 2018 mullisti oman elämäni monessakin mielessä ja toimi liikkeelle laittavana voimana tälle blogille.”
Vaikka matkan varrella on tapahtunut paljon ja olen kasvanut ihmisenä edelleen älyttömän paljon, niin pystyn silti allekirjoittamaan nuo asiat.
Vuosi 2021 on opettanut minulle edelleen paljon ja nimenomaan käytännössä – suurimmat niistä ovat nöyryys ja kiitollisuus. Ota nöyränä vastaan se, mitä elämä sinulle milloinkin tarjoilee ja tunne kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä saat kokea.
Olen viimeisen vuoden aikana avannut itseäni tietoisesti enemmän, kuin koskaan aiemmin. En tunne tarvetta hävetä sanomisiani tai tekemiäni päätöksiä. Vaikka jotkin asiat ovat kipeitä tai herkkiä, niin silti niiden ääneen sanominen on antanut enemmän, kuin ottanut. Se vapauttava tunne, kun ei tarvitse esittää yhtään mitään muuta, kuin oikeasti olet, on todella voimaannuttavaa ja palkitsevaa.
Ennen kaikkea se on tuonut elämääni ihmisiä. Se on tuonut elämääni lukemattomia ihmisiä, koska avointa ihmistä on helpompi lähestyä. Sellaista ihmistä, jota ei tarvitse pelätä ja joka antaa enemmän, kuin ottaa. Näin ainakin uskon asian olevan.
Vuoden 2021 aikana elämääni palasi paljon jo entuudestaan tuttuja ihmisiä, mutta myös paljon uusia. Osa näistä kohtaamisista jäi lyhyeksi, mutta silti merkitykselliseksi osaksi polkuani ja olen kiitollinen heistä jokaiselle. Osa ihmisistä on toivoakseni tullut elämääni pitkäksi aikaa. Jokainen kohtaamasi ihminen antaa elämääsi jotain, kun vain uskallat ottaa sen vastaan. Näin olen toiminut ja tunnen siitä suurta kiitollisuutta!
Tunnen kiitollisuutta niistäkin kohtaamisista ja ihmissuhteista, jotka eivät ole olleet tai päättyneet positiivisesti. Pettymykset ovat osa elämää ja on kyse siitä, mihin niihin suhtaudut. Jokainen asia on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Et voi täysin vaikuttaa ja kontrolloida asioiden kulkua, voit vain vaikuttaa siihen, miten itse otat ne vastaan.
Yksi tähän liittyvä asia, mitä olen tämän vuoden aikana oppinut, on luopuminen. Pitää osata luopua ihmissuhteista ja asioista ylipäätään, mikäli ne ovat sinulle haitallisia. Tämä voi joskus jopa parantaa ihmissuhteita – tämänkin olen vuoden 2021 aikana päässyt kokemaan useamman kerran.
Erosimme vaimoni kanssa viime vuonna. Tuo päätös on molempien näkökulmasta ollut onnistunut. Aviopariksi meistä ei enää ollut, mutta ystävyytemme on säilynyt vahvana tuon jälkeen ja itse asiassa luottamuksemme toisiamme kohtaan on tällä hetkellä kovempi, kuin se todennäköisesti oli viimeisinä aviovuosina.
Toisenlainen kokemus luopumisesta on minulle myös erittäin rakkaan ihmisen kanssa. Koin, että hänen seuransa ja ajatuksensa myrkyttää minua, joten päätin luopua. Arvomaailmamme ja periaatteemme erosivat todella paljon toisistamme, joten kohtaamiset olivat (varmasti molemminpuolisesti) negatiivissävytteisiä. En luopunut hänestä täysin, mutta luovuin yhteisesti vietetystä ajasta ja luovuin siitä hullusta ajatuksesta, että minä olisin vastuussa hänen onnellisuudestaan.
Ja arvatkaapa mitä tapahtui? Noin puolen vuoden jälkeen, me löysimme toisemme uudelleen. Jaamme edelleen eri arvomaailman ja meillä on omat tapamme elää tätä elämää, mutta se ei poista sitä, ettemmekö voisi silti olla tekemisissä toistemme kanssa ja nauttia siitä. Tämä on mahdollista, kun molemmat arvostavat toisiaan, eivätkä tuomitse toisen tekemiä päätöksiä.
Kaikki eivät aina ymmärrä sinun valintojasi, etkä sinä heidän, mutta se on ihan normaalia. Me teemme itse valintamme, eikä minun tai sinun tarvitse saada muita ymmärtämään niitä. Ja mikäli joku ei ymmärrä sinun valintojasi, niin silloin suosittelen luopumaan. Luovu uhraamasta aikaasi ja energiaasi siihen, että joku ymmärtäisi sinua. Ymmärrä sinä häntä ja keskitä energiasi hyvään, se antaa sinulle varmasti paljon enemmän.
Olen aiemminkin kirjoittanut terveestä itsekkyydestä (”On ihan okei olla rohkeasti itsekäs”), mutta siinä keskityin enemmän ajan ottamiseen itselle. Tässä blogi -tekstissä haluan korostaa tervettä itsekkyyttä nimenomaan ajatusten ja henkisen voimavaran näkökulmasta.
Se, että ajattelet itseäsi, ei tee sinusta pahaa ihmistä. Se, miten ajattelet ja kohtelet muita, määrittää sinua enemmän.
En ole kovinkaan uskonnollinen ihminen, mutta Raamatusta löytyy monia, hyviä elämänohjeita. Suosikkini, mitä olen myös lapsilleni opettanut, on kultainen sääntö: ”Kohtele muita, kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan”.
Kun aidosti ja vilpittömästi haluat auttaa muita, tehdä muille hyvää, niin se tuo tuo myös omaan elämääsi hyvää.
Itselleni teot ja sanat merkitsevät paljon. Tarkoitan tällä sitä, että lahjoittamalla X summan rahaa hyväntekeväisyyteen, ei tunnu niin hyvältä, kuin esimerkiksi naapurin liikuntarajoitteisen henkilön spontaani avustaminen. Ihmisen aito kohtaaminen, aito halu auttaa ja siitä seuraava ”Kiitos”, sekä kiitollisuuden välittyminen kasvoilta on moninverroin palkitsevampaa.
Jätän vuoden 2021 taakse suurta kiitollisuutta tuntien. Aivan kuten olen jättänyt viimeiset kolme vuotta. Mietin, että jos joka vuoden jälkeen tunnen, että paras vuosi ikinä, niin kauanko tätä voi kestää?
Toisaalta en ajattele asiaa sen enempää. Keskityn elämään hetkessä ja otan suurella ilolla ja kiitollisuudella vastaan kaiken sen, mitä elämä minulle tarjoilee. Vuodelle 2022 on jo sellaisia suunnitelmia, että tästä on tulossa varmasti vähintään yhtä mahtava, kuin edellisetkin.
Aloitin tämän kirjoituksen lainauksella vanhasta blogi -tekstistäni ja päätän sen toiseen lainaukseen samasta kirjoituksesta: ”Omalla kohdallani tuo, edelleen käynnissä oleva ”kuudes aalto”, on ollut järisyttävämpi kuin yksikään aiemmista.”
Kuudes aalto on ravistellut minua hyökyaallon tavoin. Tuo henkisen kasvun aikajakso on nyt tullut tai tulossa päätökseensä. Silti elämänmittainen oppiminen tulee jatkumaan – emme ole koskaan valmiita, eikä siihen kannata edes pyrkiä. Uskon kuitenkin, että elämässäni alkaa uusi jakso. En vielä tiedä, mitä se tuo tullessaan, mutta lupaan uudelle vuodelle ja tuleville, että lupaan nauttia elämästäni vähintään yhtä paljon, kuin olen viime vuosina tehnyt!