Luomua lähiruokaa syövä yrittäjä, joka pyrkii rakentamaan niin itseään kuin ympäristöäänkin kestävälle pohjalle.
Onko susta tullut joku hifistelijä?
Näin ystäväni kysyi noin 10 vuotta sitten, kun laitoin vanhalle kaveriporukalle ruokaa illanistujaisissa.
Tuolloin se saattoi hivenen osua arkaan kohtaan, mutta tänä päivänä voin rehellisesti myöntää olevani juuri sellainen – siis se hankala tyyppi kenelle ei ikinä kelpaa mikään ”tavallinen ruoka”.
Rakkaus ravintoon ja terveyteen oli jo tuolloin intohimoni, olinhan saanut avun sairauksiini ruokavalion avulla. Nykyisin ajatusmaailmani on laajentunut paljon muuhunkin, kuin vain ravintoon ja pyrinkin vastuullisiin ratkaisuihin niin itseni, kuin muidenkin ja ympäristömme osalta.
Kyllä sä oot vähän hippi…
Nämä sanat kuulin vuonna 2018. Ajalta jolloin olin vienyt ”hifistelyni” pidemmälle: poistanut prosessoidun ruuan, pyrkinyt luomu- ja lähiruokaan, pakannut evääni lasirasiaan, vaihtanut talouden toisen auton pyörään jne.
Arvot määrittävät sen keitä me olemme. Enkä yritä väittää, että omani olisivat oikeat tai täydelliset – ei sellaisia olekaan. Olen kuitenkin huolissani siitä, mihin nykyisenkaltainen elämäntyyli voi pahimmillaan johtaa – niin itsemme, ystäviemme, yhteiskuntamme kuin planeettammekin osalta.
Ajatusmaailmani aukeaa ehkäpä parhaiten näiden kahden kirjoituksen avulla:
Ajatuksia vastuullisuudesta
Ilmastoahdistus iskee
Vastuu on itsellä!
Tähän kiteytyy ajatusmallini olennaisin sisältö. Vain minä voin loppupeleissä kantaa vastuun omasta terveydestäni, elämästäni ja ympäristöstäni.
Isolta osin maailmankuvani muokkautumiseen on vaikuttanut oma terveysseikkailuni, mikä opetti tai oikeastaan pakotti ottamaan vastuun omasta terveydestä. Matka on ollut pitkä ja vaiherikas, mutta olen tiivistänyt sen ylävalikosta löytyvään trilogiaan Terveyden metsästys.
Vastuullisuuskäsite koskee myös blogini sisältöä – vastuu luetun ymmärtämisestä ja sen soveltamisesta jää lukijalle 🙂
Toivottavasti viihdyt Pystyt siihen -blogini ja -podcastini parissa!